Tässä sitä ollaan yritetty pakertaa päiväkirjaa ajantasalle ja kelata kaikki tuhat kuvaa läpi ja miettiä mitä haluaa vielä jakaa teille ystävät.

Viimeinen aamu ja ilma sen mukainen. Itse Aberdeenin kenttä on sen verran pieni, että emme päässeet laukun luovutukseen ennenkuin edellisen koneen lastaus oli tehty. Eilen ennustettua ukkosmyrskyä ei onneksi kuulunut, mutta lento oli silti myöhässä lähdössä 20minuuttia. Viimehetken tuliaisostokset ja hyvä niin. Katsoimme jonosta, kun laukkumme...

Väsymys, koti-ikävä ja kotiin lähdön haikeus siivitti viimeisen päivän tunnelmaa. Voi sanoa, että kaikki tunteet käytiin läpi, mutta parhaimpana mieleen jäi varmastikin yhteen ääneen repeäminen, kun tietä ei vain edessä nähnyt. Jos siis luulimme nähneemme Scotlannin ilmaston kaikki puolet niin nyt se vasta tarjoili parasta itseään.

Sumuinen aamu saatteli matkaajat pöytiin tarjoillun aamiaisen jälkeen tien päälle; oli aika jatkaa matkaa ja jättää Sky taakse, niin haikealta kuin se tuntuikin.

Neljännen päivän aamu valkeni sumuisena ja tihkuisena, nopeat mökkitalkoot, kamat autoon ja hyvien vinkkien kera kohti Neist Pointia.

Yllättäen karattiin hotellilta ennen kukonlaulua ja hyvä niin. Saatiin nauttia omassa rauhassa avautuvasta päivästä ja maisemista.

Ehjänä perille eka etappi, jes! Ei se ajaminen itsellään vaikeinta ollut vaan vasemman kulman hallinta. Päivä itsellään ylitti odotukset 110%.sti. Aurinko paistoi koko päivän, parhaimmillaan auton mittari näytti +22,5c. Lämpö ja aurinko teki sen, ettei ollut ns. parasta terää kierrellä kohteissa. Nopeat kuvat ja takas radalle. Parhaimmat kohteet...

Ensimäinen eksyminen Tikkurilan asemalla, tietää todella hyvää jatkoa ajatellen! KLM tarjoili taas hienon lentokokemuksen ja olihan se aika mahtavaa nousta koneesta ja tuoksutella Skotti ilmastoa, kun kuukin oli ihan vieraasti kallellaan. Vihdoinkin perillä!

Viimeistelyä vaille valmiina lähtöön!